Mocha Latte

Olipa kerran kauan sitten nero, joka keksi/jalosti/toi meille suklaan. Hieman myöhemmin, tai saattoi se olla aikaisemminkin, eräs toinen nero keksi/jalosti/toi meille kahvin. Kolmas supernero sitten yhdisti nämä kaksi ja loi suklaakahvin, jota kansan suussa nykyään mocha latteksi kutsutaan. Mutta piti odottaa aina vuoteen 2018 saakka, ennen kuin supermeganerot tekivät kauratehtaalla Landskronassa suklaakahvista kauraversion ja laittoivat sen kierrätyspaperista tehtyyn hopeiseen purkkiin. Miten ihmeellistä onkaan saada elää tällaisella jännittävällä vuosikymmenellä, eikö?

Sen kummemmin järjestystä miettimättä:
Luomua – check.
Kasviperäistä – check.
Reilun kaupan luomukaakaota – check.
Luontaista makuainetta – check.
Ah, niin sikahyvää! – check.

Vähän mietitymmässä järjestyksessä, jotta vältytään heti alussa mainitsemasta se vähiten ruokahalua herättävä sana näistä kolmesta:
Lisättyä sokeria hillityssä määrin, makua lisäämään, eli 2,5 % (joka on aika alhainen määrä, jos verrataan muihin markkinoilla oleviin mocha latteihin, mutta mainittakoon nyt silti) – check.
Stabilointiainetta, jottei juoma sakkautusi pohjalle – check. (Vaikka kyllähän se siitäkin huolimatta vähän sakkautuu, joten muista aina ravistaa ennen nauttimista.)
Happamuudensäätöainetta, jotta kahvi ja kaurajuoma eivät juoksettuisi – check.